torstai 31. lokakuuta 2013

Uusi alku...

No niin, päätös on nyt tehty. Me jäämme ja meistä tulee nyt sitten ihan oikeasti maalaisasujia...:) Koeaika on nyt suoritettu ja kyllä, tämä on meidän juttu! 

Olen viihtynyt todella hyvin! Ihmiset ovat ystävällisiä ja tuntevat lähes kaikki toinen toisensa ja olen saanut helposti uusia ystäviä ja leikkikavereita lapsille. Paikalliset äidit ovat hyvin aktiivisia ja heihin on ollut kaikin puolin helppo tutustua.  Apua tarjotaan heti jos sitä näyttää tarvitsevan, joka hieman yllättikin minut. Elokuu, vauvan syntymän jälkeen oli melkoisen tiukka puristus minulle, kun isäntä oli poissa käytännössä koko ajan ja vauva kovassa flunssassa yönsä valvoen. Tuntui hyvälle, kun uudet äiti-ystäväni tarjoutuivat lastenhoitoavuksi, leipoivat herkkuja ja muutenkin tuntuivat ymmärtävän ja kuuntelevan minua, joka juuri muutti paikkakunnalle! Kaupungissa ei näin hyvin ole "vieraisiin" suhtauduttu, tai ainakin itselläni on hieman sellainen tunne.

Toki elo täällä landella ei todellakaan ole aina mitään herkkua ja ruusuilla tanssimista! Isovanhemmat asuvat nyt kaukana, eikä ole mahdollisuutta saada lapsenvahtia kovinkaan helposti, isompaan ruokakauppaan täytyy aina varata aikaa ja auto, ja sitten se suurin asia. Oma koti! Miten minulla onkaan sitä ikävä! Mutta siihen tulee nyt sitten muutos...:) aloitamme ah niin ihanan rakennusprojektin!

Olen nyt viimeisen vuoden ajan lukenut silmät sirrillään talopakettien tarjontaa ja katsellut pohjapiirroksia ja nyt näiden pohjalta piirtänyt omani (josta mahtavat kännykkäkuvat), joiden avulla nyt polkaisimme projektin käyntiin. Tältä näyttäisi seuraava kotini, kaksikerroksinen pohjalaistaloa mukaileva tölli.  


Projektin ensimmäiset vaiheet on siis jo tehty, eli rahoitus ja tontti on nyt valmiina. Tällä viikolla olemme siirtyneet vaiheeseen kaksi, talofirmojen kilpailuttamiseen. Itse rakentaminen alkaa vasta ensi keväänä, joten meillä on tässä nyt hyvää aikaa valita oikeanlainen paketti ja suunnitella projekti muutenkin hyvin...:)

Hirvittää koko ajatus ja olen aina sanonut, että koskaan en halua rakentaa...:) ei siis saa sanoa mistään, että ei koskaan!