Kotikylämatkailua

Heipsan! Taas on nautiskeltu ihanista kesäsäistä ilmoista ja sunnuntaina jopa koko perheen yhteisestä vapaapäivästä! Talon pohjat alkavat olla valua vaille valmiina ja talon runko saapuupi heinäkuun ensimmäisellä viikolla... ei enää kauaa ja tontilla tönöttää tölli!

Sunnuntaina seikkailtiin kylällä ihanassa auringonpaisteessa. Käytiin kurkkimassa Karijoen vanhimman koulun ikkunoista, poimittiin kukkia, heiteltiin kiviä jokeen ja neiti juoksenteli tukka ja kesämekko hulmuten pitkin teitä...:)

Karijoen vanhin koulu

Kesät maaseudulla on parasta mitä tiedän! Luonto ja rauhallisuus ovat aistittavissa aivan erilailla kuin kaupungissa! Nautin joka hetkestä täällä ja kaupunkiin ei ole ikävä pätkän vertaa!  Muistan omat lapsuuden kesäni täällä, mummulassa, kun painelimme serkkujeni kanssa kaikki päivät ulkona jokirannassa majoja rakennellessa  ja pellolla lehmien seassa. Heinätöiden aikaan olimme apujoukkoina mummun kanssa eväsretkellä, paaleista majoja ja tunneleita rakennellen ja traktorin kyydissä ajellen.  Eräs hauskimmista kesistä oli kun saimme yöpyä sukutilamme vanhan pohjalaistalon vintillä ja rakennella "linnakkeen" sinne! Teimme ansoja ja hälytys-systeemejä ja mummun toki piti aina yrittää tulla linnakkeeseen ja me vaaneimme ennalta sovituissa asemissa...:D Rakas mummuni, joka aina jaksoi osallistua kaikkiin meidän leikkeihin ja touhuihin! En muista että mummu olisi koskaan kieltäytynyt tulemasta mukaan... itseasiassa mummu se usein kaikkein innokkaimpana oli seikkailemassa kanssamme autiotalojen pihoilla, rakentelemassa majoja ja keksimässä kaikkea muutakin hauskaa!

Pieni kesämies

Ja kesänainen..:)

Nykyään lasten kanssa ollaan melkolailla varovaisempia ja itsekin ehkä olen joskus miettinyt, että kummallista ettei meistä kukaan koskaan hukkunut jokeen tai sattunut mitään muutakaan vakavempaa! Kaikki me sinne veteen olemme tippuneet, saaneet sähkötällejä paimenista, karanneet koko porukka hautajaisista, kiivenneet eräissä häissä koulun katolle ja kaikkea muutakin pientä vahinkoa sattunut... mutta hengissä ollaan kaikki ja meitä serkuksiahan on reilusti toistakymmentä...:D

Toivon omille lapsilleni ikimuistoisia kesiä maaseudulla, mutta toisaalta asumme nyt täällä ja ne mummulareissut sijoittuvat nyt kaupunkiin... että ehkäpä heille kaupunkimuistoja siis....:D