Luopumisen tuska on nyt todellakin ajankohtainen asia. Löysimme oikein hyvän kiinteistövälittäjän lopulta ja näin siinä nyt kävi, että talomme myytiin vuorokaudessa. Olo on jokseenkin epätodellinen ja melko pöllämistynyt. Olimme varautuneet puolen vuoden myyntiaikatauluun ja nyt kotimme pitäisi olla tyhjä lokakuun alkuun mennessä. Käsittämätöntä!
Olemme muuttamassa vuoden sisällä, tai todennäköisesti jo aikaisemminkin eri paikkakunnalle ja nyt onkin tänään sitten pohdittu että mihin meidän kannattaa nyt itsemme sijoittaa, kun kyse ei ole pitkästä ajasta! Sopuhintaista vuokra-asuntoa voi olla melko vaikeaa löytää näin lyhyellä varoitusajalla vain muutamaksi kuukaudeksi ja lisäksi vielä kahden koiran ja kissan kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että muutamme nyt väliaikaisesti vanhempieni luo, koska heillä on iso omakotitalo ja saamme heidän koko yläkerran käyttöömme. Säästymme näin yhdeltä muutolta melkein kokonaan, kun saamme siirtää suurimman osan tavaroista suoraan laatikoissa uudelle paikkakunnalle. Helppoa tuo järjestely ei kyllä tule olemaan ja siinä tarvitaankin erittäin pitkää pinnaa kaikilta, mutta se on ehdottomasti meille edullisinta!
Nyt sitten alkaa armoton pakkaaminen ja vielä melkoisella vauhdilla! Ei kyllä meinaan ole ihan muutaman päivän homma tyhjentää kokonainen omakotitalo, kun sitä tavaraa vaan on jotenkin käsittämättömästi kertynyt valtavia määriä! Jännittää, pelottaa ja kauhistuttaa, mutta kai tämä tästä kun ensijärkytyksestä selviämme...
Oltiin tänään Helmin kanssa lähipuistossa leipomassa hiekkakakkuja, tai no äiti leipoi ja Helmi hajotti. Päälläni Zarasta ostetut punaiset housut ja jotkut kikivanhat "valkoiset" tennarit jotka kaapin perältä löytyivät. Helmillä uusi haalari joka napattiin Turun reissulla kirpparilta 15 eurolla matkaan. Huomenna suunntaan kohti Pohjanmaata isovanhempieni 60.vuotishääpäivää juhlimaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti