Murmelin piparit

No ensinnäkin, ihanaa isäinpäivää kaikille isille! Ja sitten päivän asiaan... piparitalkoisiin...:D Äidilläni on aina tapana leipoa piparit jo marraskuussa, kun on sitä mieltä että niitä tulee syötyä paremmin nyt näihin aikoihin, kuin jouluna. Ja oikeassa onkin... itselle ainakaan ne eivät oikein maistu jouluna, kun silloin on niin paljon muitakin herkkuja! 

Piparit meillä leivotaan aina iso-iso-mummuni äidin perinnereseptillä, jonka jaan nyt teille lukijoille. En tiedä onko piparit parhaimman makuisia kaikista ohjeista, mutta niiden salaisuus onkin helppoakin helpompi leivottavuus, kun aina mukana häärimässä on noita pikkuapulaisia...:) Taikinaa tulee todella suuri kasa, että todellisista talkoista on kyllä kyse! Tässä siis meidän perheen perinnepipariresepti, joka muuten leivotaan aina lämpimänä!

Murmelin Piparit

500g sokeria

500g siirappia

500g voita

Toooosi paljon mausteita, neilikkaa, kanelia, kaardemummaa, pomeranssikuorta, inkivääriä....

4 kananmunaa

1700g jauhoja

1/4 purkkia soodaa

Laita kulhoon voi ja päälle mausteet. Kiehauta sokeri ja siirappi ja kaada kuuma liemi voin ja mausteiden päälle. Jäähdytä lientä hieman ja lisää siihen yksitellen kananmunat ja sen jälkeen jauhot ja sooda. Sekoita taikinaksi ja eikun leipomaan...:)

Paistaminen tapahtuu 200 asteessa ja silmällä katsoen...:) Aina meillä yleensä yksi pellillinen palaa, mutta se kuuluu asiaan... mmmm nam ja maiskis mikä tuoksu pipareista tulee ja kyllähän ne ihan hyviltä maistuvatkin!

Iskä ja Helmi taisivat syödä taikinaa melkoisen paljon, kun  sitähän ei koskaan ole tässä talossa kielletty, edes mahakivun uhalla...:) Saa syödä ja niin paljon kuin ikinä vain mahtuu!

Tällainen isäinpäivä meillä tänä vuonna...:)

Keittiöhaaveita

No nyt sitä alkaa puskea... inspiraatiokuvitusta tulevaa tölliä ajatellen...:D Rakastan ruotsalistyylistä sisustamista ja erityisesti keittiöitä! Ostan usein Lantliv tai Hus&Hem lehden, ja melkein aina sivuilta pomppaa keitiöitä jotka huolisin omaan kotiini! Ihanaa ja raikasta valkoista, siitä minä pidän.  Stadshem-sivusto on myös oiva paikka hakea inspiraatiota... kyllä ne naapurin veijarit vaan osaavat!

Kuvat: Stadshem & Alvhem

Juuri tuollaset kaapistojen ovet, pienellä pysty "lauta" koristelulla ja lasiovinen vitriinikaappi ja tuo kauan himoitsemani Kitchen Aidin yleiskone...:) Sellaista kiitos minulle! Myös tulisija keittiöön täytyisi saada. Tuo kakluuni on kaunis, mutta omaani haluan kuitenkin käytännöllisyyden vuoksi puuhellan. Vanhoja olen tässä pyydystänyt ja katsellut, mutta todennäköisesti päädymme kuitenkin uuteen sellaiseen. Että tällaista tänään perjantaina aamupuuropöydässä...

Tänään startataan Volvon nokka kohti Poria isäinpäivän viettoon... Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Sadepäivänä

Sataa sataa ropisee, koko päivän, niinkuin eilisenkin. Ankeaa, mutta toisaalta viehättävää...:) Nyt kun vaan olisi jo se oma koti ja takka jota voisi tulittaa!

Ollaan reippaasti sateesta huolimatta tehty aamulenkit eilen ja tänään yhdessä naapurin ja lasten kanssa. Saadaan edes pieni happihyppely päivän aikana ja vauvakin nukkuu paremmin ulkosalla.  Muuten onkin sitten hengailtu sisällä ja yritetty keksiä ohjelmaa tuolle taapero-naperolle...:)

Tänään ollaan yhdessä askarreltu viikonlopuksi isäinpäiväkortteja ja äiti täydennellyt sisustus-inspiraatio-leikekirjaansa! Tuo leikekirjan pahanen onkin viettänyt siestaa jonkin aikaa laatikon perällä, kun saatiin edellisen töllin remontti valmiiksi. Nyt on taas aika kaivaa se esiin ja päivittää uusilla ideoilla...:) Olen koonnut leikekirjaani ihan kaikenlaista kodin sisutukseen, remonttiin, kattauksiin ja puutarhaan liittyvää, sekä piirrellyt pohjapiirroksia ja sisustanut huoneita. Kirjaa on hauska selailla ja muistutella mieleen, että mitäs kaikkea kivaa sitä lehdistä on löytynytkään...:)

Sain kerrankin lapset nukkumaan yhtäaikaa päikkäreitä ja mammalla onkin nyt harvinainen hetki itsensä kanssa...:) siispä kahvia, rapaperirahkaa pistaasipähkinöillä ja blogeja! Illalla tehdään vielä neidin kanssa retki kirjastoon, jos vaikka nämä sateet vaan jatkuvat ja joudumme sisällä könnäämään. Jos sitä vaikka itsekkin ehtisi jonkun kirjan lukaista..:)

Tuollainen lasinen "kannu" hanalla on jostain saatava...:)

Ulkoillen

Ollaan vietetty mukava ja touhukas viikonloppu yhdessä Turkulaisten ystäviemme kanssa. Yhdessäoloa, herkkuja, ulkoilua ja köllöttelyä... eipä sitä muuta tarvita...:) vanhemmat lapsetkin viihtyvät jo keskenään leikkien ilman tappeluita!

Tehtiin tänään sunnuntai-lenkki läheisellä Pyhävuorella jossa on kivat ulkoilureitit ja pieni lampi sekä huikean hienot näkymät kauas, merelle asti! Lapset jaksoivat hyvin tallustella kilometrin lenkin lammen ympäri, läiskytellä rantavedessä ja vielä kiivetä näköalapaikallekin. Vauva toki kuorsasi vaunuissa...:) Hauska retki ja ensi kerralla otetaan makkarat ja termoskaffeet mukaan!

Täytyisi varmaankin hommata jonkunlainen kantoreppu vauvalle, kun noilla panssari-tupla-vaunuilla ei ihan jokapaikkaan pääse, vaikka isorenkaiset ja hyvät ovatkin kulkemaan! Sitten pääsisi vähän pienemmille poluillekin seikkailemaan...

Tämän sunnuntain ohjelma jatkuukin nyt sitten pyykkikoneen ja lakanoiden vaihdon merkeissä ja illalla meitä kutsuu sauna, soffa ja tähtitanssit!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Uusi alku...

No niin, päätös on nyt tehty. Me jäämme ja meistä tulee nyt sitten ihan oikeasti maalaisasujia...:) Koeaika on nyt suoritettu ja kyllä, tämä on meidän juttu! 

Olen viihtynyt todella hyvin! Ihmiset ovat ystävällisiä ja tuntevat lähes kaikki toinen toisensa ja olen saanut helposti uusia ystäviä ja leikkikavereita lapsille. Paikalliset äidit ovat hyvin aktiivisia ja heihin on ollut kaikin puolin helppo tutustua.  Apua tarjotaan heti jos sitä näyttää tarvitsevan, joka hieman yllättikin minut. Elokuu, vauvan syntymän jälkeen oli melkoisen tiukka puristus minulle, kun isäntä oli poissa käytännössä koko ajan ja vauva kovassa flunssassa yönsä valvoen. Tuntui hyvälle, kun uudet äiti-ystäväni tarjoutuivat lastenhoitoavuksi, leipoivat herkkuja ja muutenkin tuntuivat ymmärtävän ja kuuntelevan minua, joka juuri muutti paikkakunnalle! Kaupungissa ei näin hyvin ole "vieraisiin" suhtauduttu, tai ainakin itselläni on hieman sellainen tunne.

Toki elo täällä landella ei todellakaan ole aina mitään herkkua ja ruusuilla tanssimista! Isovanhemmat asuvat nyt kaukana, eikä ole mahdollisuutta saada lapsenvahtia kovinkaan helposti, isompaan ruokakauppaan täytyy aina varata aikaa ja auto, ja sitten se suurin asia. Oma koti! Miten minulla onkaan sitä ikävä! Mutta siihen tulee nyt sitten muutos...:) aloitamme ah niin ihanan rakennusprojektin!

Olen nyt viimeisen vuoden ajan lukenut silmät sirrillään talopakettien tarjontaa ja katsellut pohjapiirroksia ja nyt näiden pohjalta piirtänyt omani (josta mahtavat kännykkäkuvat), joiden avulla nyt polkaisimme projektin käyntiin. Tältä näyttäisi seuraava kotini, kaksikerroksinen pohjalaistaloa mukaileva tölli.  

Projektin ensimmäiset vaiheet on siis jo tehty, eli rahoitus ja tontti on nyt valmiina. Tällä viikolla olemme siirtyneet vaiheeseen kaksi, talofirmojen kilpailuttamiseen. Itse rakentaminen alkaa vasta ensi keväänä, joten meillä on tässä nyt hyvää aikaa valita oikeanlainen paketti ja suunnitella projekti muutenkin hyvin...:)

Hirvittää koko ajatus ja olen aina sanonut, että koskaan en halua rakentaa...:) ei siis saa sanoa mistään, että ei koskaan!

Ranskalainen omenapiirakka

Leivottiin sunnuntaina vähän totutusta poikkeavaa omenapiirakkaa (siis asteen verran työläämpää), kun ihanasta Suklaamarenki -blogista löysin ihanan koristeluvinkin! Pakko oli heti kokeilla ja laittaa kuvat ja ohjeet, niin jos itsekin muistaisin sen vielä vaikka ensi syksynäkin... Pohjan tein seuraavalla ohjeella, joka taisi löytyä Kotilieden sivuilta:

250g vehnäjauhoja

75g sokeria

125g voita

1,5dl creme fraichea

Kuutio voi ja anna hiukan pehmetä. Nypi jauhot ja sokeri voin kanssa muruksi ja lisää creme fraiche. Kääri taikina kelmuun ja anna olla jääkaapissa pari tuntia.

Pohja oli ihan hyvä, mutta ensi kerralla palaan taas pakastehyllyjen valmis-murotaikinapohjiin...:)

Täytteeseen laitoin 7-9 pientä omppua, jotka kuorittiin tehden mahdollisimman pitkiä kuorisuikaleita ja pilkottiin kuutioiksi. Kuutiot maustoin ripauksella sokeria, kanelia ja kaardemummaa. Kuorisuikaleet laitettiin kylmään veteen odottelemaan. Täytteeseen raastoin lisäksi pötkön mantelimassaa, kaksi munaa, purkin creme fraichea ja vähän vaniljasokeria, jotka siis kaikki sekaisin.

Pohjan painelin vuokaan ja siihen päälle omppukuutiot ja täytemössö. Koristeeksi vielä mantelilastuja  ja ripaus sokeria. Ja sitten askartelemaan kuorista ruusuja piirakan keskelle...:) Kärsivällisyyteni riitti neljän kieputtamiseen! Uunissa paistoin 174 astetta ja tunnin verran.

Nam ja maiskis, tykkäsin kovasti... ja kauniskin oli...

Aamulla...

Ihanan kirpeät syysaamut ja lämpimät aurinkoiset päivät! Isäntä on saanut vihdoin puinnit puitua ja saan  miestä kotiin öiksi ja jopa muutamaksi tunniksi iltaisin...:) helpottaa kummasti, kun äitikin pääsee suihkuun ihan yksin ja saa syötyä yhden aterian istualtaan pöydän vieressä...:) Hieman rankkaa tämä "yksinhuoltajuus" vastasyntyneen ja alta 2-vuotiaan isosiskon kanssa on ollut, mutta päivääkään en pois vaihtaisi! On nuo pienet kuitenkin sellaisia äidin aarteita....:)

Olen nauttinut nyt muutamana päivänä isännän kotiutuessa yksinäisistä kävelylenkeistä koirien kanssa joko iltaisin tai aamuisin... tänään vuorossa aamuinen lenkki pienessä sumussa ja auringon alkaessa pilkottaa... kaunista ja raikasta... pidän syksystä, ainakin nyt vielä... siihen asti kunnes alkaa ne kauheat kurakelit ja jatkuvat vesisateet! Muutama kuva aamulenkiltä, väsynyt silmäpussinen ja takkutukkainen äiti....:D

Ja nyt kahvia koneeseen, että saadaan taas tämä viikonloppu käyntiin...